— En, tiettävästi omillanne.
— Herttua, minulta vietiin vaunutkin, aivan samalla tavalla kuin puku ja kähertäjä.
— Mutta sehän oli oikein yleinen päällekarkaus? Millä vaunuilla te sitten tänne tulitte?
— Sanokaa ensin, minkälaiset rouva d'Egmontin vaunut ovat?
— Kah, luulenpa, että hän tätä iltaa odotellen oli tilannut vaunut, jotka olivat verhotut valkealla satiinilla. Mutta niihin ei ollut aikaa maalata hänen vaakunaansa.
— Niinkö? Mutta ruusuhan onkin nopeammin maalattu kuin vaakuna.
Richelieu- ja Egmont suvuilla on sangen monimutkaiset vaakunat.
Tiedättekö, herttua, että te olette hurmaava mies!
Ja kreivitär ojensi hänelle molemmat lämpöiset ja tuoksuvat kätensä, joihin vanha hoviherra painoi syvälle kasvonsa.
Yhtäkkiä tunsi herttua noita käsiä suudellessaan niiden vavahtavan.
— Mikä nyt? — kysyi hän ja katseli ympärilleen.
— Herttua… — äännähti kreivitär hätääntynein silmin.