Dauphinin jälkeen tulivat dauphinen luokse ensinmainitun kaksi veljeä; ja näiden perästä kuninkaan kolme tytärtä.
Madame la dauphinella oli kohtelias sana kumpaakin prinssiä ja jokaista kolmea prinsessaa varten.
Sillaikaa kuin nämä esittelyt toimitettiin, seisoi rouva Dubarry prinsessain takana levottomasti odottaen. Tulisiko hän kysymykseen? Vai unohdettaisiinko hänet?
Kun kuninkaan nuorin tytär, prinsessa Sofia oli esitelty, seurasi tuokion pysäys, ja sen aikana tuskin tohdittiin hengittää jännityksestä.
Kuningas näytti epäröivältä ja dauphine jotain epämieluisaa odottavalta, johon häntä luultavasti jo etukäteen oli valmistettu. Kuningas katseli ympärilleen, ja kun hän huomasi kreivitär Dubarryn lähettyvillään, otti hän häntä kädestä.
Kaikki väistyivät silloin syrjään. Kuningas seisoi dauphinen kanssa keskellä laajaa piiriä.
— Kreivitär Dubarry, minun parhain ystävättäreni! — esitteli kuningas.
Marie-Antoinette kalpeni, mutta hänen huulensa hymyilivät kuitenkin mitä viehättävimmin, vaikka valkenivatkin.
— Teidän Majesteettinne on sangen onnellinen, että teillä on niin viehättävä ystävätär, eikä minua kummastuta kiintymys, jonka hän voi saada aikaan.
Kaikki läsnäolijat vilkaisivat toisiinsa aivan melkeinpä ymmällään hämmästyksestä.