— Se on sangen kaunis, madame; mutta lähdemmekö me jo pois?
— Kyllä, me ajamme nyt meille, tällä kertaa.
— Nimittäin teille, madame, — sanoi Gilbert ihmistyvän karhun sävyllä.
— Niin, sitä tarkoitan. Minä näytän nyt teidät kälylleni: koettakaa olla hänelle mieliksi; sitä koettavat tätä nykyä Ranskan suurimmatkin herrat. Mutta, hra Grange, teidän on hommattava uusi kokopuku tälle nuorukaiselle.
Gilbert lensi korviaan myöten punaiseksi.
— Minkälainen puku, madame? — kysyi intendentti; — tavallinen lakeijan livreako?
Gilbert aivan ponnahti istuimellaan.
— Lakeijan livrea! — huudahti hän ja iski intendenttiin julman katseen.
— Ei, te teetätte… sanon sen sitten teille; minulla on keksintö, jonka aion ilmoittaa kälylleni. Pitäkää ainoastaan huoli, että puku saadaan valmiiksi samaan aikaan kuin Zamorenkin.
— Kyllä, madame.