— Ystävyys edellyttää yhdenvertaisuutta, mademoiselle.
— Kaunis periaate, — virkkoi Chon; — te ette siis arvioinut itseänne Zamoren vertaiseksi?
— En, tai en arvioinut häntä vertaisekseni, — vastasi Gilbert.
— Toden totta, hän on tosiaan hurmaava, — sanoi Chon aivan kuin itsekseen puhuen.
Sitten kääntyi hän Gilbertin puoleen, jonka hän oli nähnyt sangen uhittelevaksi, lisäten:
— Te siis sanoitte, kunnon tohtori, että teidän on vaikea lahjoittaa kenellekään sydäntänne?
— Kyllä, se on sangen vaikeaa, madame.
— Siispä erehdyin, kun imartelin itseäni luullen olevani ystäviänne, ja parhaita ystäviänne.
— Minulla on kyliä suuri taipumus teidän puoleenne persoonallisesti, madame, — sanoi Gilbert niskuroivasti, — mutta…
— Ah, kauniit kiitokset, se on aivan liikaa kohteliaisuutta! Ja kuinka pitkä aika menee, ylpeä herraseni, päästäksensä teidän suosioonne?