— Sangen pitkä aika, madame; löytyy niitäkin, jotka eivät pääse siihen vaikka miten koettaisivat.
— Ahaa, tämä asia selittää, miksi te läksitte niin yhtäkkiä parooni de Taverneyn kodista, oltuanne siellä kahdeksantoista vuotta. Taverneyn perheen ei onnistunut päästä suosioonne. Siinä selitys, eikö niin?
Gilbert punastui.
— No, ettekö vastaa? — jatkoi Chon.
— Mitä voisin vastata muuta kuin että ystävyys ja luottamus täytyy myöskin ansaita, madame.
— Peste, siinä tapauksessa tuntuu kuin ei Taverneyn herrasväki olisi ansainnut teidän ystävyyttänne eikä luottamustanne?
— Eivät kaikki, madame.
— Ja mitä he sitten tekivät, joka ei heidän kovaksi onnekseen teitä miellyttänyt?
— Minä en vaikeroikaan kohtaloani, — vastasi Gilbert ylpeästi.
— Ahaa, vai niin, — sanoi Chon, — huomaan, etten minäkään ole Gilbert-herran luottamusta saanut. Kuitenkaan minulta ei puutu halua sitä saavuttaa; en vaan tiedä, millä keinoilla sen voisin saada.