— Tuon neekerin! — äännähti Gilbert syvästi halveksuen.
— Niin, neekerin vaan.
— Ja mitä yhteistä minulla on hänen kanssaan?
— Ehkäpä onni, jos koetatte sitä saada, ystäväiseni. Tuolla neekerillä on jo kaksituhatta livreä korkoja, jotka tulevat kuninkaan käsikassasta. Hänet nimitetään Luciennesin linnan kuvernööriksi, ja ne, jotka ovat nauraneet hänen paksuille huulilleen ja mustalle värilleen, saavat pokkuroida häntä ja kutsua häntä nimellä monsieur, jopa monseigneur.
— Minä en ainakaan kutsune, — muistutti Gilbert.
— No, mutta, — virkkoi Chon, — minä luulin filosoofien ensimäiseksi säännöksi, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia.
— Senpä tähden minä en kutsu Zamorea noilla korkeilla arvonimillä.
Chon lyötiin omilla aseillaan. Hän sai nyt vuorostaan puraista huultaan.
— Ette siis ole kunnianhimoinen? — kysyi hän.
— Sitä olen, — vastasi Gilbert ja hänen silmänsä säkenöivät.