— Ja teidän kunnianhimonne määränä oli, mikäli muistan, päästä lääkäriksi?
— Pidän elämäntehtävää, joka sallii ihmisen auttaa lähimmäisiään, ihanimpana maailmassa.
— No hyvä; tuo unelmanne toteutetaan!
— Millä tavoin?
— Teistä tulee lääkäri, jopa itsensä kuninkaan lääkäri.
— Minustako! — huudahti Gilbert; — minusta, joka en tiedä vielä lääketieteen ensimäisiä alkeita. Te laskette leikkiä, madame.
— No, tietääkös sitten Zamore, mikä on herse,[65] mikä mashikuli,[66] mikä kontreskarpe?[67] Ei, hän ei tiedä sellaisesta kerrassaan mitään ja elää kuitenkin kuin poika! Se ei estä häntä lainkaan pääsemästä Luciennesin linnan kuvernööriksi ja saamasta nauttia kaikkia tuon arvonimen etuoikeuksia.
— Ahaa, kyllä ymmärrän, — virkkoi Gilbert katkerasti, — teillä on vasta yksi hovinarri, se ei teille riitä. Kuningas on ikävissään; hän tarvitsee kahta.
— Kas, kas, — huudahti Chon, — nyt hän taas rupeaa allapäiseksi. Toden totta, te teette itsenne aivan suotta rumaksi, pikku mies. Säästäkää kaikki nuo omituiset naamanilmeet siksi hetkeksi, jolloin saatte päähänne peruukin ja peruukin päälle suipon hatun; silloin eivät ne ole rumia, vaan sangen koomillisia.
Gilbert rypisti taas kulmiaan.