— Kuulkaas, — sanoi Chon, — te voitte aivan hyvin suostua olemaan kuninkaan lääkärinä, kun kerran herttua de Tresme hakee kälyni apinan arvonimeä!
Gilbert ei vastannut. Chon sovitti siis häneen sananparren: "Joka vaikenee, se myöntää."
— Todistukseksi siitä, että olette jo alkanut päästä suosioon, ette enää aterioitse palveluskunnan puolella, — sanoi Chon.
— Ah, kiitos, madame, — vastasi Gilbert.
— Niin, minä olen jo antanut siinä suhteessa määräyksen. — Missä minä sitten saan aterioida?
— Te saatte istua Zamoren pöytätoverina.
— Minäkö?
— Juuri te; kuvernöörin ja kuninkaan lääkärin sopii oikein hyvin syödä samassa pöydässä. Menkää siis hänen luokseen ruualle, jos tahdotte.
— Ei ole nälkä, — vastasi Gilbert jäykästi.
— Hyvä, hyvä, — sanoi Chon kylmästi. — Teillä ei ole nyt nälkä, mutta kyllä on tänä iltana.