— On vaikea saada taulaa syttymään tässä sateessa. Matkustaja hymyili.
— Avatkaa lyhty, — pyysi hän. Gilbert totteli.
— Asettakaa hattunne käsieni suojaksi.
Gilbert noudatti tätä pyyntöä. Hän näytti seuraavan näitä valmistuksia ylen uteliain silmin. Gilbert ei tuntenut vielä muuta tulenotto-tapaa kuin tulukset.
Matkustaja veti taskustaan hopeisen kotelon ja kotelosta tulitikun. Sitten avasi hän kotelon alapään ja pisti tulitikun varmaankin johonkin tulenarkaan tahnaan, sillä tikku syttyi hiljaa räsähdellen heti tuleen.
Tämä kävi niin nopeasti ja odottamatta, että Gilbert säpsähti.
Matkustaja hymyili hänen hämmästystään, joka oli muuten varsin luonnollinen aikana, jolloin ainoastaan jotkut kemistit tunsivat fosforin ja säilyttivät sen salaisuuden pelkästään omia kokeilujaan varten.
Matkustaja siirsi nyt taikatulensa kynttilän sydämeen. Sitten hän sulki kotelon ja pisti sen takaisin taskuunsa.
Nuorukainen katseli tuota kallista tuli-laitosta koko ajan halusta palavin silmin. Selvästikin hän olisi antanut mitä tahansa, jos olisi saanut moisen aarteen itselleen.
— Nyt, kun meillä on valoa, opastatteko nyt minua? — kysyi matkustaja.