— Minä tiedän erään, joka ei tuota laitosta syö, — uhkasi parooni de Taverney ja löi vimmoissaan rikki lautasensa.
— Vieras herra ehkä kuitenkin syö, — sanoi Andrée kylmästi.
Sitten hän jatkoi kääntyen isänsä puoleen:
— Tiedät, isä, että meillä on enää jäljellä ainoastaan seitsemäntoista lautasta tästä serviisistä, jonka olen perinyt äidiltäni.
Niin sanoen alkoi hän leikata höyryävää kakkua, jonka sievä kamarineitsyt Nicole Legay oli pöydälle asettanut.
6.
Andrée de Taverney.
Josef Balsamon halu tehdä havainnoita tapasi laajan työalan tässä yksinäisessä ja omituisessa talossa ja sen kaikissa yksityiskohdissa, täällä Lotringin syrjäkolkalla.
Suola-astia pelkästään ilmaisi hänelle erään puolen parooni de
Taverneyn luonnetta, tai paremminkin näytti sen hänelle joka taholta.
Hän turvautui koko terävänäköisyyteensä tutkiessaan neiti Andréen kasvoja sillä hetkellä, jolloin talon tytär sipaisi veitsensä kärjellä tuon suola-astian hopeisia kohokuvioita, noita olennoita, jotka näyttivät karanneen joistakin mainitsemamme sijaishallitsijan öisistä kekkereistä, sellaisista, joiden jälkeen Canillacin tehtävänä oli sammuttaa kynttilät.