— Kukas sitten, en suinkaan kardinaalista puhu; en ole toki niin vanhalta ajalta peräisin. Muuten hän ei pystynytkään siihen, mihin hänen veljenpoikansa; hän ei elänyt niin pitkää aikaa.
— Minua kummastuttaa, monsieur, että te jätitte hovin, vaikka teillä on näin mahtavia ystäviä.
— Oh, se on vaan hetkellistä syrjäänvetäytymistä, ei muuta. Ja minä palaan kerran vielä sinne, — sanoi vanha parooni ja loi tyttäreensä omituisen silmäyksen.
Sen ennätti Balsamo kuitenkin huomata.
— Mutta ainakin auttanee marski teidän poikaanne eteenpäin? — sanoi hän.
— Minun poikaani! Hän ei voi häntä sietää.
— Ystävänsä poikaa?
— Ja hän on oikeassa.
— Kuinka te niin sanotte?
— Mokoma viisaustieteilijä! — Marski inhoo häntä.