Päätös tehtiin samana päivänä. Perustuslaillinen kaarti määrättiin hajotettavaksi ja herttua de Brissac vangittavaksi; Tuileriein vartijoiksi pantiin kansalliskaartilaisia.
Voi, Charny, Charny, missä sinä olit? Sinä, joka Varennesissa olit pelastaa kuningattaren kolmellasadalla ratsumiehelläsi, mitä olisitkaan saanut toimeen Tuilerieissä kuudellatuhannella miehellä?
Charny eleli onnellisena, unohtaen kaikki Andréen sylissä.
X
Guénégaud-katu ja Tuileriein palatsi
Lukija muistanee vielä, että de Grave oli pyytänyt eroa ministerintoimesta. Kuningas oli melkein evännyt tämän pyynnön; Dumouriez oli evännyt sen tykkänään.
Dumouriezille oli tärkeätä säilyttää de Grave ministeriössä, sillä tämä oli hänen miehiään. Hän oli niin tehnytkin, mutta äsken mainitsemamme kaksoistappion johdosta hänen täytyi uhrata sotaministerinsä.
Hän hylkäsi ministerin ja viskasi hänet herkkupalana jakobiinien
Kerberos-koiralle vaientaakseen ärhentelyn.
De Graven tilalle hän vallitsi eversti Servanin, paashien entisen opettajan, jota hän alkuaankin oli kuninkaalle ehdottanut. Hän ei varmaankaan tiennyt, mikä mies hänen uudesta työtoveristaan tulisi ja minkä iskun tämä mies antaisi kuninkuudelle.
Sillaikaa kun kuningatar valvoi Tuileriein ullakkoikkunoissa silmäillen näköpiiriä, eivätkö kauan odotetut itävaltalaiset jo pian tulisi esille, valvoi muuan toinen nainen pienessä salongissaan Guénégaud-kadun varrella.