Astuttuaan tähän istuntosaliin, jonka järjestys oli heille tuntematon, edustajat silmäilivät aluksi ympärilleen.
Salin kummallakin sivulla oli suljettu koroke.
»Keille nuo kaksi koroketta on varattu?» kysyttiin monelta taholta.
»Ne ovat eroavien edustajien korokkeet», vastasi arkkitehti.
»Ohoo, mitä tämä merkitsee?» mutisi Vergniaud. »Toimiiko täällä holhoojakomitea? Onko lakiasäätävä kokous kansan eduskunta vai koulupoikien luokka?»
»Odotetaan», sanoi Hérault de Séchelles, »ja katsotaan, kuinka koulumestarimme käyttäytyvät».
»Vahtimestari», huudahti Thuriot, »sanokaa heille sitä mukaa kuin he saapuvat, että kansalliskokouksessa on mies, joka oli vähällä heittää Bastiljin kuvernöörin hänen omilta muureiltaan katuun ja että sen miehen nimi on Thuriot».
Puoltatoista vuotta myöhemmin tällä miehellä oli nimenään Kuninkaantappaja.
Uuden eduskunnan ensimmäinen työ oli valita lähetystö, joka menisi kuninkaan puheille Tuilerieihin.
Kuningas hairahtui lähettämään erään ministerinsä lähetystön luo.