Kesäkuun 10 päivänä, IV:nä vapausvuonna.»
Kirje oli valmis. Rouva Roland oli kirjoittanut sen kertaakaan pysähtymättä. Servan, Clavières ja Roland astuivat huoneeseen.
Muutamin sanoin rouva Roland selosti ystäville suunnitelmansa.
Ystävykset lukisivat kirjeen, ja seuraavana päivänä se luettaisiin kolmelle poissaolevalle ministerille: Dumouriezille, Lacostelle ja Duranthonille.
Joko he hyväksyisivät kirjelmän ja allekirjoittaisivat sen Rolandin mukana tai hylkäisivät sen, missä tapauksessa Servan, Clavières ja Roland esittäisivät yhteisen erohakemuksen perustellen tekoaan sillä, että heidän virkatoverinsa olivat kieltäytyneet allekirjoittamasta kirjelmää, joka heidän mielestään ilmaisi Ranskan todellisen käsityskannan..
Senjälkeen kirjelmä vietäisiin kansalliskokoukseen. Ranska saisi kuulla syyn näiden kolmen isänmaallisen ministerin eroon.
Ystävykset lukivat kirjelmän. Kukaan ei nähnyt siinä olevan korjaamisen varaa. Rouva Rolandin henki oli kuin yhteinen lähde, josta kukin ammensi isänmaallisuuden elämännestettä.
Mutta toisin oli laita seuraavana päivänä, kun Roland oli lukenut kirjelmän Dumouriezille, Duranthonille ja Lacostelle.
Kaikki kolme hyväksyivät kirjeen johtavat aatteet, mutta olivat eriävällä kannalla niiden ilmaisumuodosta. Lopuksi he kieltäytyivät allekirjoittamasta sitä ja sanoivat olevan parasta puhua asiasta kuninkaalle.
Se oli vain asian kiertelemistä.