Jälkimäinen, josta tiesivät vain harvat valitut, tarkoitti seuraavaa: Ranska olisi pelastettava Lafayetten ja feuillanttien käsistä ja parantumattomalle kuninkaalle, tuolle vanhan järjestelmän kuninkaalle, oli huomautettava, että on sellaisia poliittisia myrskyjä, joihin yksinvaltias voi hukkua valtaistuimineen, kruunuineen ja omaisineen, niinkuin valtameren kurimukseen laiva uppoo miehistöineen päivineen.
Kuten sanottu, Danton odotteli Santerrea tämän kotona myymäläkamarissa. Edellisenä päivänä hän ohi lähettänyt Legendren mukana viestin, että Santerren tulisi seuraavana päivänä panna alulle kansannousu Saint-Antoinen esikaupungissa.
Aamupäivällä oli Billot tullut tämän isänmaallisen oluenpanijan luo, tehnyt tunnusmerkin ja ilmoittanut, että valiokunta oli määrännyt hänet koko päiväksi Santerren seuraan.
Niinpä Billot, joka tekeytyi vain Santerren ajutantiksi, tiesi enemmän kuin Santerre itse.
Danton tuli sopimaan Santerren kanssa tapaamisesta seuraavana yönä
Charentonissa pienessä talossa, joka oli rakennettu Marnen oikealle
rannalle joen yli menevän sillan päähän.
Siellä he tapasivat toisensa, nämä arvoituksellisten ja tuntemattomien vaiheitten miehet, jommoisia alati näkee johtamassa kapinavyöryn kulkua.
Kaikki saapuivat paikalle täsmällisesti.
Näiden miesten intohimot olivat erilaisia. Millaisista lähteistä ne hersyivät? Siitä asiasta voisi kirjoittaa synkän historian. Eräät työskentelivät vapaudenrakkaudesta, monet, kuten Billot, kostaakseen kärsimänsä vääryydet, enemmistö kostonhalusta, kurjuuden ja huonojen vaistojen yllyttämänä.
Rakennuksen toisessa kerroksessa oli lukittu huone, johon vain johtajilla oli oikeus päästä. He lähtivät sieltä eväinään tarkat, huolitellut, ratkaisevat toimintaohjeet, ikäänkuin pyhätöstä, missä joku tuntematon jumala jakeli tuomioitaan.
Suunnaton Pariisin-kartta oli levitetty pöydälle.