Girondelaisetkin halusivat säikyttää kuningasta ja kuningatarta, mutta
eivät tahtoneet, että heille tehtäisiin pahaa.
Muuan feuillantti-edustaja vastusti Vergniaudin jälkimäistä ehdotusta
väittäen, että moinen varokeino loukkaisi syvästi Pariisin kansaa.
Eikö tähän näennäiseen luottamukseen sisältynyt rikoksen toive?
Kansan pyyntöön suostuttiin, ja esikaupunkien asukkaat saisivat astua
saliin ase kädessä.
Ovet avattiin heti kolmenkymmenentuhannen miehen kulkua varten salin
läpi. Ohimarssi alkoi kello kaksitoista ja päättyi vasta kello kolme.
Joukko oli suorittanut ohjelman edellisen osan, se oli marssinut kansalliskokouksen ohi ja lukenut sille anomuksensa. Nyt oli vielä pyydettävä kuningasta vahvistamaan asetukset.
Koska kansalliskokous oli päästänyt puheilleen lähetystön, miksei kuningaskin ottaisi sitä vastaan. Eihän kuningas tosiaankaan ollut mahtavampi herra kuin kansalliskokouksen puheenjohtaja, koskapa tullessaan tapaamaan puheenjohtajaa kuningas sai tyytyä nojatuoliin, joka oli samanlainen kuin toinenkin istuin, ja lisäksi se oli puheenjohtajan vasemmalla puolella!
Kuningas vastasikin, että hän ottaisi vastaan anomuksen, jonka kaksikymmenmiehinen lähetystö esittäisi hänelle.
Kansa ei ollut odottanutkaan pääsevänsä Tuileriein alueelle. Mutta se arvasi, että lähetystö pääsisi. Sillä aikaa joukko marssisi linnan ikkunoiden ohi.
Se saisi näyttää kuninkaalle ja kuningattarelle kaikki uhkasanaiset liput ja kaameat viirit.