»Sire», aloitti hän, »kansanjoukko liikkuu lain turvissa. Ei tarvitse olla huolestunut. Rauhallisia kansalaisia on kokoontunut esittämään kansalliskokoukselle anomusta, ja he haluavat viettää kansalaisjuhlaa valan muistoksi, joka vannottiin pallohuoneessa vuonna 1789. Nämä kansalaiset pyytävät päästä kulkemaan Feuillants-pengermän kautta. Mutta nyt on sen ristikkoportti kiinni, ja lisäksi muuan panostettu tykki sulkee tien. Olemme tulleet pyytämään, sire, että ristikkoportti avataan ja joukolle myönnetään vapaa pääsy.»
»Hyvä herra», vastasi kuningas, »vyöhyestänne huomaan teidät valtuuston virkailijaksi. Teidän tehtäviänne on siis lain sovelluttaminen. Jos kansalliskokouksen istuntosalin tyhjentämiseksi pidätte sitä välttämättömänä, aukaisuttakaa vain Feuillants-pengermän portti. Kansalaiset kulkekoot pengermän kautta ja poistukoot tallipihan portista. Sopikaa asiasta kaartin ylipäällikön kanssa ja huolehtikaa ennen kaikkea siitä, ettei yleinen rauhallisuus häiriinny.»
Miehet tervehtivät ja poistuivat erään upseerin mukana, joka sai tehtäväkseen vakuuttaa, että kuningas tosiaankin oli antanut määräyksen aukaista portin.
Ristikkoportti työnnettiin auki. Kaikki ryntäsivät sisälle.
Syntyi tungos. Jokainen tietää, mitä tällainen tungos merkitsee. Se on pieneen tilaan puristettu höyry, joka räjähtää ja murskaa.
Feuillants-pengermän ristikkoportti murtui kuin niiniseula.
Tungos harveni, ja joukko hajaantui ilakoiden puutarhaan.
Tallipihan portti oli unohdettu avata. Kun joukko huomasi tämän portin olevan kiinni, marssi se kansalliskaartin ohitse, joka oli järjestetty riveihin linnan julkipuolen edustalle.
Sitten se vyöryi laituriportista ulos, ja koska sen oli mentävä esikaupunkeihin, halusi se päästä pois Carrousel-aukion puolisesta ulkoportista. Tämä pääsy oli suljettu ja vartioitu.
Mutta äskeisessä tungoksessa puristettu, tyrkitty ja kolhiintunut
joukko alkoi ärtyä.