Se murahteli. Käytävä aukaistiin ja joukko levittäytyi suunnattomalle
aukiolle.
Tällöin muistettiin, että päivän varsinainen tehtävä olikin anoa
kuningasta peruuttamaan kieltonsa.
Joukko ei siis jatkanutkaan matkaansa, vaan jäi Carrousel-aukiolle
odottelemaan.
Näin kului tunti. Kärsimättömyys yltyi. Kaikki olivat valmiit
lähtemään tiehensä, mutta se ei sopinut johtajien suunnitelmiin.
Ryhmästä toiseen kulki miehiä, jotka puhelivat:
»Jääkää, jääkää vielä! Kuningas vahvistaa asetuksen, Älkää poistuko,
ennenkuin kuningas on sen vahvistanut, muutoin saamme aloittaa leikin
uudelleen.»
Joukon mielestä nämä miehet puhuivat silkkaa järkeä, mutta asetuksen
vahvistamista saatiin odotella melko kauan.
Ihmisten oli nälkä. Sitä huudettiin yleisesti. Leipä ei tosin ollut enää kallista, mutta ei ollut työtä eikä rahaa. Ja vaikka leipä olikin halpaa, ei sitä sentään annettu ilmaiseksi.
Kaikki nämä ihmiset olivat nousseet kello viisi aamulla, olivat lähteneet hökkeleistään, missä olivat panneet nälkäisinä levolle edellisenä iltana. Kaikki nämä työläiset vaimoineen ja vaimot lapsineen olivat lähteneet liikkeelle epämääräisesti toivoen, että kuningas vahvistaisi asetuksen ja että kaikki sujuisi hyvin.
Mutta kuningas tuntui kaikkein vähimmän halukkaalta vahvistamaan asetusta.
Oli kuuma, ja ihmisten tuli jano.