Nälkä, jano ja kuumuus saavat koirat raivoisiksi. Kansa-parka odotteli
ja oli kärsivällinen.
Sillaikaa jotkut alkoivat ravistella linnan ristikkoporttia. Joku
virkamies ilmestyi linnanpihalle.
»Kansalaiset», sanoi hän, »tämä on kuninkaan asunto, ja jos tänne tunkeudutaan aseet kädessä, tietää se hyökkäystä. Kuningas haluaa kyllä ottaa vastaan anomuksenne, mutta vain kahdenkymmenen edustajanne esittämänä.»
Niitä edustajia, joiden paluuta joukko odotti ja joiden se luuli päässeen kuninkaan puheille jo tunti sitten, ei ollut siis vielä lähetetty edes sisällekään!
Äkkiä kuului laiturikadun taholta kovaäänistä melua. Siellä tulivat
Santerre ja Saint-Huruge ratsastaen ja Théroigne tykillään lojuen.
»No mitä te teette tuon portin edessä?» huusi Saint-Huruge. »Miksette
mene sisälle?»
»Juuri niin», sanoivat rahvaanmiehet, »miksemme mene sisälle?»
»Mutta näettehän portin olevan kiinni», huomauttivat toiset.
Théroigne hypähti alas tykiltään.
»Tämä on panostettu», kehaisi hän. »Räjäyttäkää portti auki.»