»Sire, sire», vaikeroi Gilbert, »taivaan tähden, pyytäkää kuningatarta
luottamaan minuun, muutoin en vastaa mistään!»
»Madame», sanoi kuningas, »noudattakaa herra Gilbertin neuvoja ja
totelkaa hänen käskyjään, jos tarvis vaatii».
Gilbertille hän virkkoi:
»Hyvä herra, vastaatteko kuningattaren ja kruununprinssin
turvallisuudesta?»
»Sire, vastaan siitä tai kuolen heidän kanssaan! Siinä kaikki, mitä
perämies voi sanoa myrskyn riehuessa.»
Kuningatar aikoi vielä kerran inttää vastaan, mutta Gilbert kohotti
käsivartensa kuin katkaistakseen häneltä tien.
»Madame», sanoi hän, »teitä eikä kuningasta todellinen vaara uhkaa.
Syyttä tai syystä teitä soimataan kuninkaan vastustelusta. Teidän
esiintymisenne siis vain paljastaisi hänet eikä puolustaisi häntä.
Ruvetkaa ukkosenjohdattimeksi. Johtakaa salama muualle, jos voitte.»
»Iskeköön salama siis vain minuun ja säästäköön lapseni!»
»Olen luvannut kuninkaalle vastata teistä ja heistä, madame. Seuratkaa minua!»
Sitten hän kääntyi puhuttelemaan rouva de Lamballea, joka kuukausi sitten oli palannut Englannista ja tullut Vernonista kolmea päivää aikaisemmin, sekä toisia kuningattaren hovinaisia.