»Seuratkaa meitä!» kehoitti hän.
Kuningattaren toiset hovinaiset olivat Tarenten ja Trémouillen prinsessat, rouvat de Tourzel, de Mackau ja de la Roche-Aymon.
Gilbert tunsi palatsin sisäpuolenkin hyvin ja tahtoi nyt päästä johonkin suureen saliin, missä kaikki voivat nähdä ja kuulla. Se olisi ensimmäinen vallattava rintavarustus. Hän sijoittaisi kuningattaren, molemmat lapset ja hovinaiset tämän rintavarustuksen taakse ja asettuisi itse sen eteen. Niinpä hänen mieleensä tuli neuvostosali, joka onneksi oli vielä tyhjä.
Hän työnsi kuningattaren, lapset ja hovinaiset ikkunakomeroon. Hetket
olivat niin kalliit, ettei ollut aikaa puhella. Oville jo kolkutettiin.
Hän laahasi ministerineuvoston raskaan pöydän ikkunan eteen.
Rintasuojus oli valmis.
Kuninkaallinen prinsessa seisoi pöydällä veljensä vieressä, joka istui,
Kuningatar pysytteli heidän takanaan. Viattomuus puolustaisi epäsuosioon joutunutta.
Mutta Marie-Antoinette halusi sijoittua lastensa eteen.
»Ei, näin on hyvä», sanoi Gilbert kuin kenraali, joka järjestää
ratkaisevan sotaliikkeen. »Älkää liikahtakokaan!»
Ja kun ovea jyskytettiin ja hän kuuli naisten ääniä ulvovan
hyökyaallon keskeltä, kiersi hän salvat auki ja sanoi: