»Sanokaa mitä tahansa», vastasi Billot ravistaen päätänsä, »tuo mies tuomitaan kuolemaan petturina!»
»Petturina», toistivat sadat äänet, »petturina, petturina, petturina!»
Gilbert heittäytyi kuninkaan ja väkijoukon väliin. »Älkää pelätkö, sire!» sanoi hän. »Koettakaa jollakin vakuuttavalla tavalla rauhoittaa noita raivopäitä.» Kuningas tarttui Gilbertin käteen ja kohotti sen sydämelleen.
»Tunnettehan, ettei sydämeni pelkää mitään, hyvä herra», sanoi hän. »Tänä aamuna sain nauttia pyhää ehtoollista. Tehtäköön minulle nyt mitä tahansa, minä olen levollinen. Kehoititte minua keksimään jonkun tehokkaan keinon. Riittääkö tämä?»
Kuningas tempasi erään sanskulotin päästä punaisen myssyn ja painoi sen omaan päähänsä.
Mieslauma puhkesi heti suosionosoituksiin.
»Eläköön kuningas! Eläköön kansa!» huusivat kaikki yhteen ääneen.
Muuan mies tunkeutui joukon halki ja astui kuninkaan eteen. Hän piteli
kädessään pulloa.
»Kuulepas, paksu Veto, jos rakastat kansaa niinkuin sanot, todista se
juomalla kansan terveydeksi!»
Hän ojensi kuninkaalle pulloaan.