Puheessaan kuningas oletti vallankumouksen päättyneen.
Sillä hetkellä koko kansalliskokous luuli samaa.
Sitä varten, sire, teidän ei olisi tarvinnut olla pappien vapaaehtoinen ja emigranttien vastentahtoinen kuningas!
Kansalliskokouksen saama vaikutelma levisi heti Pariisiin.
Illalla kuningas meni perheineen teatteriin. Häntä tervehdittiin myrskyisin suosionosoituksin.
Monet itkivät, ja kuningaskin, joka yleensä pysyi kylmänä tämäntapaiselle tunteilulle, vuodatti kyyneliä.
Yöllä kuningas kirjoitti kaikille Euroopan hallitsijoille ja ilmoitti hyväksyneensä vuoden 1791 hallitusmuodon.
Tiedämme jo muuten, että eräänä päivänä innostuksen puuskassa hän oli vannonut valan tälle hallitusmuodolle, ennenkuin se vielä oli valmiskaan.
Seuraavana päivänä Couthon muisti, mitä oli eilen luvannut entisille edustajille.
Hän ilmoitti tekevänsä erään ehdotuksen.