Mutta seuraavassa tuokiossa, ikäänkuin kuningasmieliset olisivat halunneet uhmata uusia kansanedustajia, parvekkeet huusivat:
»Eläköön hänen majesteettinsa!»
Pitkällistä murinaa kuului kansanedustajain tuoliriveiltä. Käännyttiin silmäilemään parvekkeita ja todettiin, että huuto oli lähtenyt etupäässä niiltä parvekkeilta, jotka oli varattu edellisen kansalliskokouksen jäsenille.
»Hyvä on, herrat», sanoi Couthon, »huomenna käsitellään teidän juttuanne!»
Kuningas viittasi haluavansa puhua, ja häntä kuunneltiin.
Hänen puheensa, Duport du Tertren sommittelema, oli oikea taidonnäyte ja tehosi voimakkaasti. Alusta loppuun se korosti välttämättömyyttä pitää yllä järjestystä ja liittyä yhteistoimeen isänmaanrakkauden nimessä.
Pastoret, kuningasmielinen, oli kokouksen puheenjohtajana.
Kuningas oli maininnut puheessaan, että hän tarvitsi kansan rakkautta.
»Myöskin me, sire», sanoi puheenjohtaja, »tarvitsemme teidän rakkauttanne!»
Koko sali puhkesi suosionosoituksiin.