»Kaarle ensimmäisen mestauskirvestä.»
Kuningatar valahti kalpeaksi ja kääntyi. Hän oli tuntevinaan tuon äänen jo entuudestaan.
Hän ei erehtynytkään. Mies, joka oli puhunut, oli Taverneyn linnan,
Sèvresin sillan ja Varennesista paluun mies, sanalla sanoen Cagliostro.
Kuningatar kiljahti ja vaipui pyörtyneenä madame Elisabethin syliin.
XXI
Isänmaa on vaarassa
Heinäkuun 22 päivänä kello kuusi aamulla, kahdeksan päivää Mars-kentän juhlan jälkeen, koko Pariisi hätkähti kuullessaan kumean tykinjymähdyksen Pont Neufilta. Arsenaalin tykki vastasi siihen kaikuna. Tunti tunnilta koko pitkän päivän nämä kaameat jyrähdykset toistuivat.
Kansalliskaartin kuusi legionaa kuuden päällikkönsä johdolla oli aamun koittaessa kokoontunut kaupungintaloon. Miehet järjestettiin kahdeksi joukkueeksi, jotka Pariisin ja esikaupunkien kaduilla kuuluttaisivat isänmaan olevan vaarassa.
Danton oli keksinyt tämän hirveän juhlan ja pyytänyt Sergentiä järjestämään ohjelman.
Sergent, keskinkertainen taiteilija kaivertajana, mutta vertaansa vailla näyttämöjen järjestäjänä, jonka vihaa Tuileriessä hänen osakseen tullut solvaus oli yllyttänyt, oli tämän päivän ohjelmaan sovelluttanut sen suurenmoisen koneiston, jonka viimeinen osa esitettiin elokuun 10 päivän jälkeen.