Kuningattaren täytyi tällöin erota kuninkaan seurasta ja mennä lapsineen hänelle varattuun aitioon. Hän pysähtyi ja kieltäytyi nousemasta parvekkeelle, ennenkuin näkisi kuninkaan pääsevän perille.
Isänmaan alttarin juurella syntyi tungos, kuten tavallisesti väkijoukon liikehtiessä. Kuningas katosi kuin kurimuksen nielemänä.
Kuningatar parkaisi ja aikoi syöksyä kuninkaan luo. Mutta silloin tämä tuli jälleen näkyviin astuen isänmaan alttarille johtavia portaita.
Niiden tavallisten vertauskuvien joukossa, joita esitetään tällaisissa suurissa juhlissa, Oikeuden, Voiman ja Vapauden rinnalla oli muuan, jonka nähtiin välkkyvän, salaperäisenä ja peloittavana, harsoverhon alla, ja jota kantoi muuan mustapukuinen mies, päässä kypressiseppele.
Tämä hirveä vertauskuva herätti kuningattaren erikoista huomiota. Hän istui kuin paikalleen naulittuna. Nyt hän oli rauhoittunut kuninkaan kohtalosta, nähdessään tämän saapuneen isänmaan alttarin tasokkeelle, eikä voinut irroittaa katsettaan tuosta synkästä ilmiöstä.
Vihdoin hänen onnistui kirvoittaa kahlehdittu kielensä, ja hän sanoi puhumatta kenellekään erikoisesti:
»Kuka tuo mustapukuinen ja kypressin seppelöimä mies on?»
Muuan ääni, joka pani hänet säpsähtämään, vastasi:
»Mestaaja.»
»Mitä hän pitelee kädessään harsokankaan suojassa?»