Vapaaehtoisten joukossa oli yli-ikäisiä, jotka innoissaan salasivat ikänsä. Mukana oli niinikään liian nuoria, jotka hurskaina valehtelijoina nousivat varpailleen ja vastasivat iäkseen kuusitoista vuotta, vaikka olivat vain neljäntoista vuoden vanhoja.
Niin tuli Bretagnesta iäkäs La Tour d'Auvergne ja etelästä nuori Viala.
Ne, joita peruuttamattomat velvollisuudet pidättivät lähtemästä, itkivät ja peittivät kasvot käsillään. Onnelliset valitut huusivat heille:
»Mutta laulakaa toki, te toiset! Huutakaa toki: Eläköön kansa!»
Ja äkkiä kajahti ilmoille kauhea huuto: »Eläköön kansa!» Ja tunti tunnilta jyrähti tykki Pont Neufillä, ja Arsenaalista vastasi kaiku.
Mieltenkuohu oli niin voimakas ja väestö sellaisen hurmion lumoissa, että kansalliskokous alkoi jo kauhistua omaa työtänsä.
Se lähetti neljä jäsentään harhailemaan kaupungin kaduille. Heidän tuli kuuluttaa:
»Veljet, isänmaan nimessä, ei kapinaa! Hovi odottaa sitä, jotta kuningas saisi tilaisuuden poistua Pariisista. Hoville ei saa antaa sitä veruketta. Kuninkaan täytyy jäädä joukkoomme!»
Sitten nämä hirveät sanankylväjät lisäsivät kuiskaten: »Hänen pitää saada rangaistuksensa!»
Ja kaikkialla, missä nämä miehet liikkuivat, taputettiin käsiä, ja joukosta kuului supinana, kuten myrskyn tohina metsän puissa, kuiskaus: »Hänen pitää saada rangaistuksensa!»