Muuan varsin taitava valtiomies, jonka näemme pian astuvan näyttämölle ja kertomuksemme puitteihin.
Kansalliskokous oli suvaitsevainen.
Muuan edustaja Fauchet ehdotti vain, että valtio lakkaisi maksamasta palkkaa papeille, jotka olivat haluttomia tottelemaan valtion ääntä, mutta antaisi eläkkeen iäkkäille ja sairaille vannomattomille papeille.
Ducos meni pitemmälle. Hän kehoitti suvaitsevaisuuteen ja ehdotti, että papeille myönnettäisiin vapaus vannoa tai olla vannomatta.
Sitäkin pitemmälle meni perustuslaillinen piispa Torne. Hän selitti, että pappien kieltäytyminen vannomasta johtui suurista hyveistä.
Näemme pian, kuinka Avignonin uskovaiset vastasivat tähän suvaitsevaisuuteen.
Ennenkuin perustuslaillisia pappeja koskeva keskustelu vielä oli päättynyt, ryhdyttiin pohtimaan emigranttien asiaa.
Se merkitsi siirtymistä sisällissodasta ulkomaiseen sotaan, toisin sanoin kajoamista Ranskan kahteen haavaan.
Fauchet oli käsitellyt pappien asiaa; Brissot pohjusti emigranttikysymyksen.
Hän esitti sen ylevältä, inhimilliseltä kannalta. Hän lähti siitä, mihin Mirabeau oli vuotta aikaisemmin sen jättänyt kuolevista käsistään.