Hän pyysi, että tehtäisiin ero pelon ja vihan aiheuttaman maastamuuton välillä. Hän pyysi, että edellistä käsiteltäisiin suvaitsevasti, mutta jälkimäistä rangaistaisiin ankarasti.
Hänen käsittääkseen ei kansalaisia voisi teljetä valtakunnan rajojen sisälle. Päinvastoin kaikki portit oli pidettävä heille avoinna.
Mutta hän ei vaatinut edes takavarikoitavaksi niiden omaisuutta, joiden maastamuuttoon viha oli syynä.
Hän vaati ainoastaan, että lakattaisiin suorittamasta avustusrahoja niille, jotka olivat tarttuneet aseihin Ranskaa vastaan.
Omituista! Ranska maksoi siis edelleenkin eläkerahoja Condélle,
Lambescqille, Lotringin Kaarlelle, jotka asuivat ulkomailla!
Näemme pian, kuinka emigrantit vastasivat tähän lempeyteen.
Kun Fauchet lopetti puheensa, saapuivat Avignonin uutiset.
Brissotin lopettaessa esitystään, saapui uutisia Euroopasta.
Lännessä näkyi kuin suunnattoman tulipalon kajo: saapui uutisia
Amerikasta.
Alkakaamme Avignonista. Esittäkäämme muutamin sanoin tämän toisen
Rooman historia.