Elokuun 3 päivänä — samana päivänä, jolloin Pétion esitti erottamisvaatimuksensa — Saint-Marceaun esikaupunkilaiset, väsyneinä kuolemaan nälkään tässä taistelussa, joka ei ollut rauhaa eikä sotaa, lähettivät Quinze-Vingtsin piiriin edustajansa, jotka kysyivät Saint-Antoinen veljiltä:
»Jos me marssimme Tuilerieihin, lähdettekö mukaamme?»
»Lähdemme», vastattiin.
Elokuun 4 päivänä kansalliskokous hylkäsi Mauconseil-piirin kapinallisten julistuksen.
Elokuun 5 päivänä kommuuni kieltäytyi julkaisemasta sitä päätöstä.
Ei siis riittänyt, että Pariisin kuningas oli julistanut sodan Ranskan kuninkaalle. Kommuunikin ryhtyi vastustamaan kansalliskokousta.
Kaikki nämä huhut kapinaliikettä vastustelevista toimenpiteistä ehtivät marseillelaisten korviin. Heillä oli aseita, mutta ei panoksia. He pyysivät äänekkäästi panoksia. Heille ei annettu niitä.
Elokuun 4 päivän illalla, tunti senjälkeen kun levisi tieto, että kansalliskokous oli hylännyt Mauconseil-piirin kapinajulistuksen, kaksi nuorta marseillelaista lähti kaupungintalolle.
Pormestarin virkahuoneessa oli enää vain kaksi toimihenkilöä: Sergent,
Dantonin mies, ja Panis, Robespierren mies.
»Mitä te haluatte?» kysyivät nämä virkailijat.