Kuningatar viittasi tällä siihen kuuluun kielto-oikeuteen, joka juuri oli kärjistänyt tilanteen äärimmäisen vaikeaksi.
»Niin, madame, ja teidän majesteettinne mielestä kuningas on ennen kaikkea mies, joka kostaa.»
»Joka puolustautuu, herra Gilbert. Tehän tiedätte, että meitä on julkisesti uhattu. Meidän kimppuumme aiotaan hyökätä asevoimin. Kaupungissa kuuluu olevan viisisataa marseillelaista, jotka muuan Barbaroux on kutsuttanut ja jotka ovat vannoneet Bastiljin raunioilla, etteivät palaa Marseilleen, ennenkuin ovat hajoittaneet Tuileriein palatsin maan tasalle.»
»Olen tosiaankin kuullut puhuttavan siitä», myönsi Gilbert.
»Eikö se pannut teitä nauramaan, hyvä herra?»
»Se on säikyttänyt minut vapisemaan kuninkaan ja teidän majesteettinne puolesta, madame.»
»Ja senvuoksi tulette neuvomaan meitä luopumaan vallasta ja antautumaan herra Barbarouxin ja hänen marseillelaistensa armoille?»
»Ah, madame, jospa kuningas haluaisikin luopua ja kruununsa uhrauksella voisi pelastaa henkensä, teidän ja lastenne hengen!»
»Te antaisitte siis hänelle sen neuvon, herra Gilbert?»
»Kyllä, madame, ja olen valmis polvillani rukoilemaan, että hän noudattaisi sitä.»