»Surkuttelen teitä vilpittömästi, madame, kun rasitatte muistianne moisilla ammattisanoilla ja suutanne niitä lausumaan.»
»Mitä sille voin, hyvä herra!». vastasi kuningatar. »Eräissä tilanteissa naisten täytyy tekeytyä miehiksi silloin kun miehet…»
Kuningatar vaikeni.
»Mutta nyt», täydensi hän, ei lausettaan, vaan ajatuksensa, »kuningas on tehnyt ratkaisevan päätöksen».
»Madame», virkkoi Gilbert, »koska kerran olette päättänyt turvautua hirveihin äärimmäisyyskeinoihin, joita tunnutte pitävän pelastusankkurinanne, toivon, että olette vahvistuttanut palatsin kaikki osat puolustuskuntoon. Esimerkiksi Louvren kokoelmahuone…»
»Se on totta, tässä johtuukin mieleeni… Tulkaa mukana, herra tohtori.
Haluan katsoa, onko antamani määräykset, täytetty.»
Kuningatar opasti Gilbertin huoneistojen kautta sille Flora-paviljongin ovelle, josta pääsee taulukokoelmaan.
Kun ovi aukeni, näki Gilbert työmiehiä, jotka paraikaa jakoivat salia kahteen osaan noin kuuden metrin päässä ovesta.
»Nyt näette», huomautti kuningatar.
Sitten hän puhutteli upseeria, joka johti työtä.