»Se on totta, madame», keskeytti Gilbert ja väistyi askeleen syrjään kuin lähteäkseen pois.
»Mikä ei silti estä meitä olemasta syvästi kiitollisia teille», lisäsi kuningatar ja ojensi tohtorille kätensä.
Heikko epäilyn hymy väikkyi Gilbertin huulilla.
Sillä hetkellä vyöryi Tuileriein pihoihin vankkureita, jotka oli kuormattu kukkuroilleen jyhkeitä tammilankkuja. Kuormia vastaanottamassa oli miehiä, joiden porvarisnutun alta kuulsi selvästi sotilashenkilö.
Nämä miehet alkoivat sahata lankkuja kuuden jalan pituisiksi ja kolmen tuuman paksuisiksi kappaleiksi.
»Tiedättekö, keitä nuo miehet ovat?» kysyi kuningatar.
»Kaikesta päättäen insinöörejä», vastasi Gilbert.
»Niin ovat, ja kuten huomaatte, he valmistavat ikkunasuojuksia, joihin jätetään ampuma-aukko pyssymiehiä varten.»
Gilbert silmäili kuningatarta surullisesti.
»Mikä teidän on, herra tohtori?» kysyi kuningatar.