Kuningatar valahti kuolonkalpeaksi ja sopersi joitakin käsittämättömiä sanoja.
»Opastakaa hänet sisälle!» sanoi Gilbert. »Taivas on lähettänyt hänet!»
Charny ilmestyi oviaukkoon. Hänen yllänsä oli meriupseerin puku.
»Ah, käykää sisälle, herra kreivi!» kehoitti Gilbert.
»Olen kirjoittanut teille.»
Ja hän ojensi kreiville kirjeen.
»Kuulin hänen majesteettinsa olevan suuressa vaarassa ja siksi tulin», sanoi Charny ja kumarsi.
»Madame, madame», rukoili Gilbert, »taivaan tähden, kuunnelkaa, mitä kreivi de Charny sanoo teille; hänen äänensä on Ranskan ääni».
Kumarrettuaan kunnioittavasti kuningattarelle ja kreiville Gilbert lähti, sydämessään toivon hitunen.