Kaikki olivat samaa mieltä. Kukaan ei estellytkään Pétionin lähtöä, mutta kaikki seurasivat häntä. Ehkä ei uskallettu pidättää häntä avoimesti.
Pétion meni niille portaille, jotka ensiksi näki. Siten hän pääsi erääseen pohjakerroksen huoneeseen, joka oli puutarhan puolella. Aluksi hän pelkäsi, että puutarhan puolinen ovi oli kiinni. Mutta se olikin auki. Nyt hän oli tilavammassa ja ilmavammassa vankilassa kuin äsken, mutta silti yhtä tarkasti vartioidussa. Sittenkin hän tunsi asemansa parantuneen.
Muuan mies oli seurannut häntä. Puutarhassa hän tarttui Pétionin käsivarteen. Tämä mies oli Röderer, departementin asiamies.
Molemmat miehet alkoivat kävellä palatsin sivulle rakennetulla pengermällä, jota valaisi lamppurivi. Kansalliskaartilaisia tuli sinne, ja he sammuttivat lamput, jotka olivat pormestarin ja asiamiehen läheisyydessä. Mitä he sillä tarkoittivat? Pétion aavisti pahaa. »Hyvä herra», sanoi hän eräälle sveitsiläisupseerille, joka seurasi häntä ja jonka nimi oli Salis-Lizers, »suunnitellaanko minua vastaan jotakin ikävyyttä?»
»Olkaa huoleti, herra Pétion», vastasi upseeri murtaen ranskaa saksanvoittoisesti, »kuningas on antanut tehtäväkseni vartioida teitä, ja minä takaan, että se, joka teidät surmaa, kuolee heti senjälkeen minun kädestäni!»
Samanlaisessa tilanteessa Triboulet oli vastannut Frans I:lle: »Eikö teistä ole samantekevää, vaikka se tapahtuisi hetkeä aikaisemmin, sire?»
Pétion ei vastannut mitään ja kiiruhti Feuillants-pengermälle, jota kuu tällöin valaisi kirkkaasti. Pengermä ei ollut silloin kuten nyt ympäröity rauta-aidalla, vaan kahdeksan jalkaa korkealla muurilla, jossa oli kolme porttia, kaksi pientä ja yksi iso.
Nämä portit eivät olleet ainoastaan kiinni, vaan lisäksi hyvin teljetyt. Niitä vartioi ryhmä Buttedes-Moulinsin ja Filles-Saint-Thomasin piirin krenatöörejä, jotka tiedettiin kuningasmielisiksi. Heidän taholtaan ei siis voinut toivoa apua.
Tuon tuostakin Pétion kumartui ottamaan maasta kiven ja viskasi sen muurin yli.
Pétionin kävellessä ja viskellessä kiviä tultiin kahdesti sanomaan, että kuningas halusi puhutella häntä.