»Tarpeetonta! Tunnin perästä tulen takaisin.»
»Hyvä on, lähtekää siis.»
Ja Pitou kävi ahneesti käsiksi ruokaan, sillä hänen ruokahaluaan, kuten kuninkaankaan, eivät häirinneet kaikkein vakavimmatkaan tapahtumat.
Sillaikaa Billot kiiruhti Feuillants-pengermälle.
On jo mainittu, mitä hänen oli määrä tehdä siellä. Tuskin hän oli ehtinyt perille, kun hänen jalkoihinsa putosi kivi, sitten toinen ja vielä kolmaskin. Siitä hän tiesi, että oli tapahtunut, mitä Pétion oli pelännyt, ja että pormestari aiottiin pidättää vangiksi Tuilerieissa.
Saamiensa ohjeitten mukaan Billot meni heti kansalliskokoukseen, joka sitten, kuten sanottu, lähetti noutamaan Pétionia.
Selvittyään vartijoistaan Pétion vain asteli kansalliskokouksen istuntosalin kautta ulos ja meni sitten jalkaisin kaupungintaloon. Tuileriein pihaan jäivät hänen vaununsa häntä edustamaan.
Billot puolestaan palasi kotiinsa. Pitou oli tällöin lopettamassa illallistaan.
»No, mitä uutta, herra Billot?» kysyi Pitou.
»Ei mitään», vastasi Billot, »paitsi että päivä valkenee ja taivas on veripunainen».