XXVIII
Kello kolmesta kuuteen aamulla
Aurinko oli noussut. Sen ensimmäiset säteet valaisivat kahta ratsastajaa, jotka käymäjalkaa ajoivat pitkin Tuileriein autiota laiturikatua.
Nämä ratsastajat olivat kansalliskaartin ylikomentaja Mandat ja hänen ajutanttinsa.
Saatuaan kello yhden aikaan yöllä kutsun saapua kaupungintaloon Mandat oli aluksi kieltäytynyt lähtemästä. Kello kaksi oli tullut jyrkempi käsky. Mandat oli aikonut yhä vastustella, mutta silloin oli asiamies Röderer lähestynyt häntä ja sanonut:
»Herra Mandat, ottakaa huomioon, että lain mukaan kansalliskaartin päällikön on noudatettava valtuuston määräyksiä.»
Mandat oli taipunut. Sitäpaitsi hän ei tiennyt seuraavista kahdesta seikasta:
Ensiksi, että kahdeksastaviidettä piiristä seitsemänviidettä oli valinnut valtuustoon kolme komisaaria kukin, joiden oli määrä liittyä kommuuniin ja pelastaa isänmaa. Mandat luuli siis tapaavansa entisen valtuuston eikä odottanut näkevänsä sen keskuudessa sataaneljääkymmentäyhtä uutta jäsentä.
Toiseksi Mandat ei tiennyt, että tämä samainen valtuusto oli antanut määräyksen puhdistaa Pont Neufin ja tyhjentää Saint-Jeanin pylväskäytävät ja että asian tärkeyteen katsoen Manuel ja Danton itse olivat panneet sen täytäntöön.
Ehdittyään Pont Neufille Mandat hämmästyikin aika lailla nähdessään sillan olevan tyhjän. Hän pysähtyi ja lähetti ajutanttinsa tiedustelemaan.