Lapsi väänteli käsiään ja huusi: »Isä, isä!» Kukaan ei piitannut lapsen huudoista.
Ja sitten tästä mieskasasta, jossa näkyi vain sukeltavia käsivarsia ja säilien ynnä piikkien välähdyksiä, kohosi ilmoille vertavaluva, ruumiista irti hakattu Mandatin pää.
Lapsi pyörtyi. Ajutantti lähti laukaten Tuilerieihin päin ilmoittamaan, mitä oli nähnyt. Murhaajat järjestyivät kahdeksi joukkueeksi. Toinen raahasi ruumiin jokeen, ja toinen lähti näyttelemään piikin kärkeen pantua päätä Pariisin kaduilla.
Kello oli lähes neljä aamulla.
Käväiskäämme Tuilerieissa, ennenkuin ajutantti ehtii tuoda sinne surullisen uutisensa, ja katsokaamme mitä siellä tapahtuu.
Kuningas oli ripittäytynyt — ja kun hänen omatuntonsa oli rauhoittunut, tunsi hän itsensä täysin turvalliseksi, tapahtukoon mitä tahansa. Koska hän ei kyennyt vastustamaan ruumiinsa vaatimuksia, lähti hän nukkumaan. Hän heittäytyi vuoteelle täysissä pukimissa.
Kun sitten hätäkello alkoi kumahdella yhä äänekkäämmin ja rummunpärinä yltyi, herätettiin kuningas. Herättäjänä oli herra de la Chesnaye, jolle Mandat poistuessaan oli uskonut päällikkyyden. Hän herätti kuninkaan, jotta tämä näyttäytyisi kansalliskaartilaisille ja esiintymisellään ynnä muutamilla sopivilla sanoilla lietsoisi miehistöön innostusta.
Kuningas nousi, unisena, huojuen; hänen tukkansa oli jauhoitettu ja painunut litteäksi siltä puolelta, jolla hän oli nukkunut.
Haettiin kähertäjä, mutta hän ei ollut saapuvilla. Kuningas lähti huoneestaan pää pörrössä.
Kuningatar, joka oli neuvostosalissa, sai kuulla, että kuningas aikoi näyttäytyä puolustajilleen, ja riensi häntä vastaan.