Päinvastoin kuin poloinen yksinvaltias, jonka katse oli tyhjä eikä nähnyt ketään ja jonka suun lihakset olivat venyneet ja nytkähtelivät suonenvedon tapaisesta sinipunervan nutun näyttäessä jo surevan kuninkuuden kuolemaa, kuningatar oli kalpea, mutta kuumeisen hehkuva, ja hänen silmäluomensa olivat tulehtuneet, mutta kuivat.
Hän tarrautui yksinvaltiuden haamuun, joka sensijaan että olisi näyttäytynyt sydänyöllä ilmestyi kirkkaaseen päivänvaloon tuijottavin, räpyttelevin silmin.
Kuningatar toivoi voivansa siirtää häneen omaa rohkeuttaan, voimaansa ja elämänhaluaan.
Kaikki sujui sentään hyvin niin kauan kuin kuninkaallinen esiintyminen tapahtui sisähuoneissa, vaikkakin aatelismiesten sekaan joutuneet kansalliskaartilaiset nähdessään kuninkaan läheltä — ryhdittömän ja kömpelön mies-rukan, joka oli kerran ennenkin onnistunut huonosti esiintyessään herra Saneen ulkoparvekkeella Varennesissa — ihmettelivät, oliko tuossa tosiaankin heinäkuun 20 päivän sankari, se kuningas, jonka runollista tarinaa papit ja naiset jo alkoivat kirjailla suruharsoon.
Ei, tuossa ei ollut se kuningas, jonka kansalliskaarti oli odottanut näkevänsä.
Juuri tällöin iäkäs herttua de Mailly — hän oli niitä ihmisiä, joiden hyvät aikeet on tuomittu herättämään pahennusta — paljasti miekkansa, polvistui kuninkaan eteen ja vannoi vapisevalla äänellä, että hän ja Ranskan aatelisto, jota hän edusti, olivat valmiit kuolemaan Henrik IV:n jälkeläisen puolesta.
Se oli kaksinkertainen tahdittomuus. Kansalliskaarti ei hellinyt ensinkään sitä Ranskan aatelia, jonka edustaja de Mailly oli. Eikä se liioin halunnut puolustaa Henrik IV:n jälkeläistä, vaan perustuslaillista kuningasta.
Ja vastaukseksi yksityisiin huutoihin: »Eläköön kuningas!» kajahti kaikilta tahoilta: »Eläköön kansa.»
Tappio oli korvattava. Kuningas työnnettiin Royale-pihaan. Voi, onnettomalla kuninkaalla, jonka ateriat olivat häiriintyneet ja joka oli nukkunut vain tunnin seitsemän tunnin asemesta, aineellisten vaatimusten orjalla ei ollut enää omaa tahtoa. Hän oli kuin kone, joka liikkui ulkonaisen voiman työnnällyksistä.
Kuka pani sen koneen vireeseen? Kuningatar, jäntevä nainen, joka ei ollut syönyt eikä nukkunut.