Päivän sarastaessa onnistui edellisten yhdentoista miehen karata hyppäämällä ikkunasta puutarhaan, jonka portin he särkivät. Jälkimäinen seurue jäi vangiksi, sillä sitä vartioitiin tiukemmin.
Kello seitsemän aamulla tuotiin Feuillants-pihaan muuan yhdeksänkolmatta tai kolmenkymmenen ikäinen mies, jonka yllä oli kansalliskaartilaisen asetakki ja päässä saman kuosin mukainen myssy. Hänen asetakkinsa uutuus, hänen aseittensa kirkkaus ja hänen ylväs ryhtinsä olivat herättäneet epäluuloja, että hän oli aatelismies, ja hänet oli vangittu. Hän käyttäytyi muuten ihan tyynesti.
Muuan Bonjour, entinen meriministeriön kirjuri, oli sinä päivänä Feuillants-piirin puheenjohtaja. Hän alkoi kuulustella kansalliskaartilaista.
»Missä teidät pidätettiin?» kysyi hän.
»Feuillants-pengermällä», vastasi vanki.
»Mitä te teitte siellä?»
»Olin menossa palatsiin.»
»Miksi?»
»Totellakseni valtuuston määräystä.»
»Mihin se määräys velvoitti?»