»Siinä kuulette, herra Röderer!» sanoi kuningatar.
»Koettakaa keksiä jokin välitie», ehdotti Röderer..
Weber astui esille.
»Minä olen vain vähäpätöinen henkilö ja tiedän hyvin, että on uhkarohkeata minun lausua mielipiteitäni näin korkea-arvoisen seuran kuullen, mutta alttiuteni kenties oikeuttaa minut siihen… Eikö voitaisi pyytää kansalliskokousta valitsemaan lähetystöä, joka tulisi suojelemaan kuningasta?»
»Tehdään niin, siihen voin suostua», sanoi kuningatar. »Herra de Charny, jos te hyväksytte ehdotuksen, olkaa hyvä ja esittäkää se kuninkaalle.»
Charny kumarsi ja lähti.
»Seuraa kreiviä, Weber», sanoi kuningatar »ja tule ilmoittamaan minulle kuninkaan vastaus».
Weber seurasi kreiviä.
Charnyn kylmä, vakava, altis esiintyminen sisälsi, ellei kuningattarelle, niin ainakin naiselle niin julman moitteen, että häntä puistatti aina kun hän näki Charnyn. Ehkä hän myöskin vaistosi, mitä hirveää tulisi pian tapahtumaan.
Weber palasi.