Paavit, jotka Klemens V:n jälkeen asuivat Avignonissa, Johannes XIII, Benediktus XII ja Klemens VI, odottivat vain sopivaa tilaisuutta ostaakseen Avignonin.
Tilaisuus tarjoutui viimeksi mainitulle paaville.
Muuan nuori, vielä alaikäinen nainen, Napolin Johanna, emme sano möi, vaan lahjoitti Avignonin sovittaakseen murhan, jonka hänen rakastajansa olivat tehneet.
Täysi-ikäisenä hän tosin vaati luovuttamaansa aluetta takaisin, mutta
Klemens VI piti sen hallussaan ja tiukasti pitikin!
Niin tiukasti, että kun Gregorius XI vuonna 1377 muutti paavinistuimen jälleen Roomaan, Avignon jäi pyhän istuimen haltuun. Sitä hallitsi paavillinen legaatti.
Se oli paavin aluetta vielä vuonna 1791, jolloin sattuneet tapahtumat ovat johtaneet meidät tähän pitkähköön välikertomukseen.
Kuten aikoina, jolloin Avignonia hallitsi kaksi kuningasta, Napolin kuningas Provencen kreivin ja Ranskan kuningas Toulousen kreivin välityksellä, oli Avignonissa myös vuonna 1791 kaksi Avignonia: pappien Avignon ja kauppiaitten Avignon.
Pappien Avignonina oli sata kirkkoa, kaksisataa luostaria ja paavin palatsi.
Kauppiaitten Avignonina olivat joki, silkinkutojat ja kauttakulkukauppa
Lyonista Marseilleen, Nimesistä Torinoon.
Tässä kovan onnen kaupungissa oli tavallaan kuninkaan ranskalaisia ja paavin ranskalaisia.