»Oman itsenne tähden, madame, seuratkaa minua», rukoili Röderer.
Kuningatar tuli järkiinsä ja seurasi kommuunin asiamiestä.
»Missä on kuningas?» kysyi Röderer ensimmäiseltä kamaripalvelijalta, jonka tapasi.
»Kuningas on Louvren kokoelmasalissa», vastasi tämä.
»Sinne juuri halusinkin saattaa teidän majesteettinne», sanoi Röderer.
Kuningatar seurasi häntä arvaamatta opastajansa tarkoitusta.
Kokoelmasali oli varustettu puoliväliin pituuttaan ja katkaistu kolmannekselta osaltaan. Pari-kolmesataa miestä oli sitä puolustamassa. He voivat päästä Tuileriein puolelle eräänlaista nostosiltaa myöten, jonka viimeinen pakenija pudottaisi jalallaan ensimmäisestä kerroksesta pohjakerrokseen.
Kuningas seisoi ikkunan ääressä herrojen Chesnayen ja Maillardotin ynnä viiden tai kuuden aatelismiehen seurassa ja piteli kädessään kaukolasia.
Kuningatar riensi parvekkeelle eikä tarvinnut kaukolasia nähdäkseen mitä tapahtui.
Kapinallisten armeija lähestyi pitkänä ja sankkana laumana täyttäen laiturikadun koko leveydeltä ja ulottuen silmänkantamattomiin. Pont Neufin kautta Saint-Marceaun esikaupunki liittyi Saint-Antoinen esikaupunkiin.