Kuten mainitsimme, Pitou oli nähdessään sveitsiläisten laskevan kiväärin poskelleen, huutanut: »Maahan!» ja itse näyttänyt esimerkkiä. Mutta hänen toverinsa eivät olleet ehtineet sitä noudattaa. Suunnattoman viikatteen lailla oli yhteislaukaus niittänyt kolme neljännestä siitä ihmisviljasta, joka vaatii viisikolmatta vuotta tuleentuakseen ja vain yhden sekunnin kaatuakseen.
Pitou oli tuntenut suorastaan hautautuneensa ruumiitten alle ja kylpevänsä jossakin lämpöisessä nesteessä, jota virtasi kaikilta suunnilta. Vaikka hänen asemansa olikin hirveän epämiellyttävä — tukehtumaisillaan kun hän oli ruumiitten puristuksesta ja hyytyvään vereen — päätti hän pysyä ääntä päästämättä paikallaan ja odottaa suotuisaa hetkeä, ennenkuin antaisi itsestään elonmerkin. Mutta tätä suotuisaa hetkeä hän oli saanut odottaa kokonaisen tunnin, jonka jokainen minuutti oli tuntunut hänestä tunnin pituiselta.
Kun hän sitten kuuli toveriensa voitonhuudot ja Billotin äänen, joka kutsui häntä, arveli hän otollisen hetken lyöneen.
Etnan syvyyksiin haudatun Enkeladoksen lailla hän oli silloin ravistanut päällänsä ruumispeitteen, päässyt lopulta pystyyn ja huomattuaan Billotin joukon ensimmäisessä rivissä rientänyt ukkoa syleilemään, piittaamatta ollenkaan, miltä puolelta se tapahtui.
Sveitsiläisten yhteislaukaus, joka kaatoi maahan toistakymmentä miestä, muistutti Billotille ja Pitoulle tilanteen vakavuutta.
Yhdeksänsadan sylen pituudelta rätisi rakennusten palo keskipihan oikealla ja vasemmalla laidalla. Sää oli raskas, eikä tuulenhenkäystäkään käynyt. Palavien rakennusten ja ruudin savu painui taistelevien päälle kuin lyijykupu. Koko julkipuoli, jonka kaikki ikkunat liekehtivät, peittyi savuharsoon. Ei nähty, minne kuolemaa syydettiin, eikä liioin, mistä se tuli.
Pitou, Billot ja marseillelaiset etenivät hyökkäysjoukon kärkenä ja saapuivat savun seassa eteiseen. Ja näin he joutuivat pistinseinän, sveitsiläisten aseitten, eteen.
Sveitsiläiset aloittivat peräytymisensä, sankarillisen peräytymisen, jolloin he askel askelelta, porras paltaalta jättivät omia miehiään porraskiville virumaan -hitaasti liikkuessaan. Illalla laskettiin portailla kahdeksankymmentä ruumista.
Äkkiä kajahti palatsin huoneista ja käytävistä huuto:
»Kuningas käskee sveitsiläisten lopettaa ammunnan »