Eräänä yönä paavilliset olivat huvikseen hirttäneet nuken, joka oli koristettu Ranskan kolmella värillä.
Aamulla Avignon raivostui.
Neljä paavilaista raahattiin väkivalloin asunnostaan: kaksi aatelismiestä, yksi porvari ja yksi työmies. Nämä hirtettiin nuken paikalle.
Ranskalaisen puolueen johtajia olivat kaksi nuorta miestä, Duprat ja
Mainvielle, ja heitä iäkkäämpi Lescuyer.
Lescuyer oli ranskalainen sanan täydellisessä merkityksessä. Hän oli syntynyt Picardiessa, luonteeltaan kiivas ja samalla päättäväinen, ja toimi Avignonissa notaarina ynnä valtuuston sihteerinä.
Nämä kolme johtajaa olivat haalineet kokoon miehiä, pari-kolmetuhatta kenties, ja näiden kanssa tehneet retken Carpentrasia kohti, mutta se oli epäonnistunut.
Sade, kylmä, lunta ja rakeita vihmova sade, Ventouxin vuoriston sade oli hajoittanut Mainviellen, Dupratin ja Lescuyerin armeijan, niinkuin myrsky oli hajoittanut Filip II:n laivaston.
Kuka oli lähettänyt tämän ihmesateen? Kuka oli kyennyt hajoittamaan vallankumouksellisen armeijan?
Pyhä neitsyt!
Mutta Duprat, Mainvielle ja Lescuyer epäilivät, että muuan katolilainen, jota nimitettiin ritari Patusiksi ja jonka he olivat korottaneet kenraaliksi, oli avustanut neitsyt Maariaa tämän ihmeen teossa niin pontevasti, että he soivat hänelle siitä kaiken kunnian.