Savun sokaistessa laukaisijain silmät aukeni pieni portti viiden jäljelle jääneen sveitsiläisen ja entisen hovipojan takana.
Kaikki kuusi syöksyivät sisään tästä portista, joka heti sulkeutui heidän jälkeensä. Isänmaanystävät eivät huomanneet tätä salaluukun tapaista porttia, joka oli riistänyt heiltä kuusi uhria. He luulivat surmanneensa kaikki ja poistuivat, laahaten tykin mukanaan ja huutaen voittoaan.
Toisessa ryhmässä oli kolmisenkymmentä sotilasta ja aatelismiestä. Sitä johti Forestier de Saint-Venant. Champs-Elyséesin sisäänkäytävän kohdalla miesjoukko saarrettiin kaikilta tahoilta. Päällikkö tahtoi myydä henkensä niin kalliisti kuin mahdollista. Kolmenkymmenen miehensä etunenässä, hänellä miekka kädessä, miehillä pistinkiväärit, hän ryntäsi kolmesti kokonaista pataljoonaa vastaan, joka oli sijoittunut patsaan juurelle. Näissä kolmessa hyökkäyksessä hän menetti viisitoista miestä.
Viidentoista eloon jääneen kanssa hän yritti päästä erään aukeaman yli ja sitä tietä Champs-Elyséesille. Yhteislaukaus kaatoi häneltä kahdeksan miestä. Seitsemän jäljelle jäänyttä hajaantui eri suunnille. Heitä ajettiin takaa, ja santarmisto hakkasi heidät maahan.
Herra de Saint-Venant etsi suojaa Ambassadeur-kahvilasta. Silloin muuan santarmi karautti ratsunsa hyppäämään yli ojan, joka erotti jalkakäytävän kadusta, ja ampui pistoolilla poloista päällikköä selkään.
Kolmas ryhmä, jossa oli kuusikymmentä miestä, ohi päässyt
Champs-Elyséesille ja suuntasi kulkunsa Courbevoieen vaistomaisesti,
kuten kyyhkyset lentävät lakkaansa ja lampaat pyrkivät tarhaansa.
Courbevoiessa sijaitsivat näet kasarmit.
Ratsastavan santarmiston ja kansan ympäröimänä tätä ryhmää lähdettiin kuljettamaan kaupungintaloon, missä heidät luultiin saatavan turvaan. Pari-kolmetuhatta raivopäätä, jotka olivat sulloutuneet Grève-torille, riisti vangit saattajiltaan ja teurasti heidät.
Muuan nuori aatelismies, ritari Charles d'Autichamps, pakeni palatsista
Echelle-kadulle, pistooli kummassakin kädessä. Pari miestä yritti häntä
vangita. Hän ampui molemmat. Rahvas otti hänet kiinni ja laahasi häntä
Grève-torille, missä aiottiin hänet juhlallisesti teloittaa.
Mutta miehen onneksi unohdettiin tutkia hänen taskunsa. Hyödyttömien pistoolien tilalla, jotka hän oli viskannut menemään, hänellä oli veitsi. Hän väänsi sen auki taskussaan ja odotti sopivaa hetkeä sitä käyttääkseen. Kun hän saapui kaupungintalon edustalle, surmattiin siellä paraikaa vangiksi saatuja kuuttakymmentä sveitsiläistä. Tämä näky kiihdytti niiden uteliaisuutta, jotka vartioivat nuorukaista. Hän iski veitsellään kaksi lähinnä seisovaa miestä kuoliaiksi, pujahti sitten väkijoukkoon kuin käärme ja katosi.
Ne sata miestä, jotka saattoivat kuningasta kansalliskokoukseen ja jotka Feuillants-pihalla riisuttiin aseista, ne viisisataa, joiden vaiheet juuri olemme kertoneet, ne harvat pakolaiset, jotka, kuten Charles d'Autichamps, pelastuivat kuin ihmeen avulla, olivatkin ainoat, jotka pääsivät pois palatsista.