Salainen, laajaksi suunniteltu salahanke punottiin heidän tuhokseen, taitava ja hämäräperäinen, kuten pappien salahankkeet ainakin. Piti lietsoa kansan uskonnolliset intohimot hereille.
Erään isänmaanystävän vaimo oli synnyttänyt kädettömän lapsen.
Huhu tiesi kertoa, että isä oli yöllä varastanut kirkosta hopeisen enkelin ja katkaissut siltä toisen käden. Raajarikko-lapsi oli siis vain taivaan kostoa.
Isän täytyi piiloutua. Hänet olisi muutoin hakattu palasiksi välittämättä ottaa selkoa, mistä kirkosta enkeli oli varastettu.
Mutta neitsyt Maaria varsinkin suojeli kuningasmielisiä, olivatpa nämä
Bretagnen chouaneja tai Avignonin paavilaisia.
Vuonna 1789 neitsyt Maaria oli alkanut itkeä eräässä kirkossa Bac-kadun varrella.
Vuonna 1790 hän oli näyttäytynyt Bocagessa Vendéessa erään tammen takana.
Vuonna 1791 hän oli hajoittanut Dupratin ja Mainviellen armeijan puhaltamalla sitä vastaan raekuuron.
Ja vihdoin kordelierien kirkossa hän oli punehtunut, varmaankin häpeästä, kun Avignonin asukkaat olivat tuiki välinpitämättömiä.
Tämä viimeksi mainittu ihme, jonka varsinkin naiset olivat todenneet — miehet eivät siihen suuriakaan uskoneet oli jo lietsonut yleisen mielialan jommoiseenkin vireeseen, kun Avignonissa alkoi kierrellä vallan toisella tavalla mieliä järkyttävä huhu. Kaupungista oli muka viety muuan arkku, joka oli täynnä hopeaa.