Seuraavana päivänä arkkujen lukumäärä nousi kuuteen. Sitä seuraavana puhuttiin kahdeksastatoista täysinäisestä arkusta.
Entä mitä hopeaa näissä kahdeksassa toista arkussa oli?
Panttilainakonttorin hopeaa, jonka ranskalainen puolue kaupungista poistuessaan vei mukanaan.
Tämä uutinen pani koko kaupungin riehahtamaan. Silloin virisi se merkillinen ääni, jonka kuulee kaikissa kapinoissa ja joka muistuttaa sekä tiikerin murinaa että käärmeen sihinää.
Avignonissa vallitsi yleensä niin huutava kurjuus, että kaikki olivat pantanneet jotakin.
Ja kun köyhä on pantannut vähänkin, luulee hän olevansa hukassa.
Rikas joutuu perikatoon menettäessään miljoonan, köyhä menettäessään vaatepahasen. Kaikki on suhteellista.
Oli lokakuun 16 päivä, sunnuntaiaamu. Kaikki lähiseudun talonpojat olivat tulleet kaupunkiin kuuntelemaan messua.
Siihen aikaan liikuttiin aseet mukana. Kaikki olivat siis aseissa.
Hetki oli siis valittu hyvin, yllätys taiten järjestetty.