Heidän yllytyksestään Liègen piispa kieltäytyi ottamasta vastaan
Ranskan lähettilästä.
Hallitsijat tekivät tosin omastakin aloitteestaan monenlaista.
Venäjä ja Ruotsi lähettivät Ludvig XVI:lle avaamattomina takaisin ne kirjelmät, joissa hän ilmoitti hyväksyneensä hallitusmuodon.
Espanja ei ottanut niitä edes vastaan ja luovutti inkvisitsiolle erään ranskalaisen, joka pelastui kidutuspenkistä vain itsemurhalla.
Venetsia viskasi San Marcon torille ruumiina miehen, joka kymmen-neuvoston määräyksestä oli kuristettu e eilisenä yönä. Ruumiin rintaan oli kiinnitetty lappu, johon oli kirjoitettu: »Surmattu vapaamuurarina…»
Itävallan keisari ja Preussin kuningas kyllä vastasivat, mutta vastasivat uhkauksin.
»Me haluamme», sanoivat he, »että ryhdytään välttämättömiin toimenpiteihin, jotta voitaisiin ehkäistä tapahtumat, jotka ennustavat näin surullista tulevaisuutta.
Vendéessa ja etelässä oli siis kansalaissota, ja ulkomaisen sodan uhka vaani kaikkialla.
Ja sitten kuului Atlantin takaa huuto, että kokonaisen saaren asujamisto murhataan.
Mitä siis tapahtui lännessä? Keitä olivat ne mustat orjat, jotka väsyneinä saamiinsa lyönteihin ryhtyivät itse surmaamaan?