Ja he tekivät pienoiskoossa samaa, mitä Marat ja Panis sittemmin
Pariisissa syyskuun 2 päivänä.
Lukija saa myöhemmin selville, miksi sanomme Marat ja Panis emmekä
Danton.
Seitsemän- tai kahdeksankymmentä onnetonta kaupunkilaista surmattiin.
Heidät syöstiin Glacière-tornin paavillisista salaluukuista jokeen.
Trouillas-tornista, kuten sen nimi oli Avignonissa.
Tällainen uutinen siis saapui Pariisiin. Tämä hirveä kosto sai unohtamaan Lescuyerin kuoleman.
Katsokaamme nyt, mitä tekivät emigrantit, joita Brissot oli puolustanut ja joille hän halusi avata kaikki Ranskan portit.
He sovittivat Itävallan ja Preussin keskinäiset välit ja tekivät näistä kahdesta perivihollisesta ystävyksiä.
He saivat aikaan, että Venäjä kielsi lähettiläämme esiintymästä Pietarin kaduilla ja lähetti oman edustajansa Koblenziin pakolaisten hoviin.
Heidän toimestaan Bern rankaisi erästä Sveitsin kaupunkia, jossa oli laulettu vallankumouslaulua »Käy päinsä».
Heidän työtään oli, että Geneve, Rousseaun syntymäkaupunki — Rousseaun, joka oli tehnyt niin paljon Ranskassa paraikaa toteutettavan vallankumouksen hyväksi — suuntasi tykkinsä Ranskaa vastaan.